Bøker av Ari Pitkäranta

Kirja on lähihistoriallinen muisteluromaani Vatajan kylän miehistä ja ruuasta. Muistelu kohdistuu siirtolaisiin, romaneihin ja kylän kanta-asukkaisiin. Ajanjakso on viime vuosisadan alkupuolelta viime päiviin. Elämä oli sosiaalista Vatajan kylässä. Kansakoulu yhdisti erilaiset etniset ryhmät. Kirjassa kuvataan muutaman suvun vaiheita. Yksi suku muutti evakkona Hiitolasta Vatajan kylään ja lähiympäristöön, toinen suku oli romaneja ja muut suvut olivat Vatajan kylän kanta-asukkaita. Heistäkin osa oli lähialueilta tulleita. Isoisän aikaiset perheet olivat isoja, 14 lasta ei ollut poikkeus. Suuri voimain ponnistus oli Vatajankosken Sähkölaitoksen, padon ja sillan rakentaminen. Sähkölaitos on tuottanut sata vuotta virtaa kylään ja myöhemmin laajalle alueelle Pohjois-Satakunnassa. Yhtiön perustajina olivat Honkajoen ja Kankaanpään vahvat miehet. Kirjan loppuosa on omistettu ruualle. Ruokaa on tarvittu, koska vanhana aikana työ oli tehtävä käsin ja hevosen kanssa.

Kirja kertoo paluusta Joelle. Asumisesta nykyajan Vatajan kylässä Honkajoella. Honkajoki on paikkakunta Pohjois-Satakunnassa. Paikkakunta koki sodanjälkeisen kasvun. Teollistumisen ja maatalouden koneistumisen kauden. Nousun jälkeen EU aikana seutu on pitänyt omavaraisuudesta kiinni. Vatajan kylässä oli suuri romaniväestö 1960 -luvulla. Siirtolaisia asettui kylään ja lähitienoolle asumaan sotien jälkeen. Kyläkoulu opetti sosiaalisuutta. Paikkakunnan kouluolot on ollu huippuluokkaa. Oppikoulu oli uutta pienellä paikkakunnalla 1950 -luvulla. Sen perään perustettiin lukio 1960 -luvulla. Nuoret ovat menneet yliopistoihin ja korkeakouluihin. He hankkivat ammatin, Honkajoki on yrittäjyyden esikuva. Vatajan kylä oli talouskylä, se oli liikenteellinen keskus. Joki on halkonut maisemaa, se on elämän virta. Vatajankoski valjastettiin 100 vuotta sitten sähkövirran tuotantoon. Esi-isät tekivät Vatajan kylästä edistyksen esikuvan.